2-3 kutsun oppi

Usein olen kuullut herätyskokouksissa evankeliumin julistuksen yhteydessä "tänään voi olla sinun viimeinen kutsu. Huomenna se voi olla ohi". Julistuksella yritetään vedota ihmisen sieluun, jotta hän tekisi Jumalan puoleen ratkaisun. On totta, että yhdessä hetkessä elämä voi olla ohi, mutta usein vedotaan juuri Jumalan kutsuun, jotta ihminen kääntyisi. Ikään kuin Jumala esittää ihmiselle pelastuskutsun, mutta kutsu on monen markkinoinnista tutun kampanjan tavoin "voimassa vain rajatun ajan". Kukaan ei kuitenkaan tiedä, kuinka pitkään kutsu on voimassa. Kutsun hetkestä puhutaan myös "herätyksen tilana" tai "etsikkoaikana" ja uskoisin, että "herätyksen tilan" ja "Jumalan viimeisen kutsun" takana on lähinnä ihmisten kokemukset omasta hengellisestä heräämisestään eikä niinkään vakaalle Raamatun tuntemukselle perustuva käsitys kustusta. Herätyskristillisissä piireissä yleinen käsitys on, että ihminen saa elämänsä aikana 2-3 kutsua Jumalalta. Jumala ikään kuin tarjoaa ihmiselle 2-3 mahdollisuutta kääntyä hänen puoleensa ja kukin näistä kutsuista on voimassa rajoitetun ajan. Erään kerran aivan hiljattain kuulin, kun eräs todisti, että Jumala antaa jokaiselle 2-3 kutsua, mutta kukaan ei tiedä kuinka pitkään kutsu on voimassa ja omasta elämästään kuitenkin todisti, että Jumala on kutsunut huomattavasti useampia kertoja. Tämä oppi on sula mahdottomuus pelkästään kun miettii ihmisen elinikää. Jotkut kuolevat jo vauvana tai muuten hyvin nuorena saamatta konkreettisesti 2-3 kutsua. Kaikki opit juontavat juurensa kuitenkin jostakin, niin oudolta kuin ne kuulostaakin. Mistä 2-3 kutsun oppi sitten on peräisin?

Yleensä vedotaan Job 33:29-30: "Katso, kaiken tämän tekee Jumala, kahdesti ja kolmastikin ihmiselle, palauttaakseen hänen sielunsa haudasta antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa." Jaejakso on osana Elihun puhetta Jobille. RK-käännöksessä jakeet käännetään hyvin samalla tavalla kuin 33/38-käännöksessä. Merkillepantavaa on, että usein parjatussa 92-käännöksessä jakeet on käännetty hieman toisin: "Näin Jumala tekee ihmiselle. Kerran toisensa jälkeen Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta. Hän saa yhä katsella elämän valoa." Suurta suosiota jo vuosisatojen aikana saanut englanninkielinen King James-käännös kääntää sanan "oftentimes" mikä tarkoittaa "usein". 

Monenlaisia nettikommentaareja on internet pullollaan, enkä löytänyt yhtäkään sellaista, mikä olisi tätä jaejaksoa tulkinnut sillä tavalla, kuin sitä olen kuullut käytettävän. Kuulin taannoin myös väitteen, että 2-3 kutsun oppia ei opeteta juuri missään muualla kuin Suomessa. 

On hyvä myös lukea, missä kontekstissa jakeet löytyvät: ”Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella, sitä vain ei huomata. Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillaan, kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta, varjellakseen miestä ylpeydestä, hän avaa ihmisten korvat ja vahvistaa sinetillä heille antamansa varoituksen, säästääkseen hänet joutumasta hautaan, hänen elämänsä syöksymästä miekkaan.” ”Häntä kuritetaan myös tuskalla vuoteessa, kun hänen luissaan on alituinen kipu. Hänen henkensä inhoaa leipää ja sielunsa herkkuruokaa. Hänen lihansa kuihtuu olemattomiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat. Näin hän lähenee hautaa, hänen henkensä kuoleman lähettiläitä. Jos hänen puolellaan silloin on enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, niistä, jotka ilmoittavat ihmiselle, mikä on oikein, niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: ’Päästä hänet joutumasta hautaan, minä olen saanut lunastusmaksun.’ Silloin hänen ruumiinsa uhkuu nuoruuden voimaa, hän palaa takaisin nuoruutensa päiviin. Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala on hänelle suosiollinen. Hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja. Näin Jumala palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa. Hän laulaa nyt muille ihmisille: ’Minä tein syntiä ja vääristin oikeuden, mutta minulle ei maksettu samalla mitalla. Hän pelasti minut joutumasta hautaan, ja henkeni saa katsella valoa.’ Jumala tekee kaiken tämän miehelle kaksi, jopa kolmekin kertaa palauttaakseen hänet haudasta ja antaakseen elämän valon loistaa hänelle.”(Job 33:14-30)

Jumala puhuu tavalla tai toisella ja tässä mainitaan 3 tapaa: unessa, kurituksessa ja enkelin kautta. 2-3 kertaa voidaan siis tulkita siten, että Jumala käyttää useita tapoja kutsuessaan parannukseen. Koko Raamatun valossa voimme todentaa sen, että Jumala on sitoutunut Pyhän Henkensä kautta vakuuttamaan ihmiset heidän syntisyydestään, mikä saa heidät huutamaan pelastajaa. Tämän hän voi tehdä monin eri tavoin sanansa kautta, musiikin kautta, taiteen kautta ja milloin minkäkin kautta. 

Lisäksi vaikutta siltä, että teksti ei varsinaisesti viittaa jumalattomaan henkilöön, jolla ei ole mitään kosketuspintaa ollut Jumalan kanssa, vaan hän on kuin polultaan eksytynyt uskova, koska "näin Jumala palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa". Tekstissä itsessään on varmasti paljon sellaisia nyansseja mihin pääsisi paremmin kiinni, jos tuntisi hepreaa, mitä en itse tunne lainkaan.

Joka tapauksessa jaejaksolle saa tehdä paljon väkivaltaa, jotta sille saataisi muodostettua oppi 2-3 kutsusta jumalattomalle kääntyä pelastukseen. Raamatun kokonaisilmoituksen valossa Jumala on "laupias ja armahtava, pitkämielinen ja suuri armossaan."(Ps 103:8). Jumala on rakkaus ja rakkaus on pitkämielinen. "Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, vaikka jotkut luulevat hänen viivyttelevän, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan. Hän ei näet tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen vaan että kaikki kääntyisivät. (2. Piet 3:9)

Ajatus siitä, että pelastusta tarjotaan rajoitetusti eri ihmisille tuntuu hyvin vieraalta suhteessa siihen, mitä meidän Jumalasta on ilmoitettu. Se myös sysää valtavan vastuun ihmiselle ymmärtää tehdä uskonratkaisu silloin, kun sitä tarjotaan. Usein 2-3 kutsua tarjotaan myös höystettynä kaoottisilla kuvauksilla siitä, että nyt elämme lopun aikoja ja melkein jopa saarnataan Iltalehti kädessä ja käydään maailman katastrofit läpi lopun lähetessä. 

Jos Jumalan aikomus olisi rajata kutsun esittäminen enintään 3 kertaan, luulisi tälle löytyvän erittäin painavia jaejaksoja, missä asia esitettäisi selvästi ympäri Raamattua. Jättämällä perustelut Jobin kirjan kahden jakeen varaan näytetään erittäin hataraa Raamatun tuntemusta, mutta silti se on vuosikymmenien ajan myynyt Suomessa erittäin hyvin. 

Eräs edesmennyt tunnettu suomalainen helluntailainen lähetyssaarnaaja saarnasi kerran Jesajan kirjasta 55 luvusta jakeesta 6: "Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on." Tällä pyrittiin ikäänkuin vahvistamaan käsitystä siitä, että Jumalan kutsu kestää rajallisen ajan ja tämän jälkeen ei voi etsiä Jumalaa, vaikka haluaisi. Hän kertoi saarnassa seuraavan kokemuksen: "En koskaan unohda päivää, jolloin vierailimme eräässä kodissa Tukholmassa palvellessamme siellä seurakuntaa. Kodin äiti oli antanut elämänsä Jeesukselle toistakymmentä vuotta sitten ja samassa tilaisuudessa oli ollut myöskin hänen miehensä, liikemies. Jumala oli myöskin häntä kutsunut taivastielle. Mutta saatana uskotteli hänelle, "liiketoimet eivät menesty jos hän Jeesukselle elämänsä antaa ja lähtee taivastielle" ja hän kuunteli kiusaajan ääntä. Ja nyt vieraillessamme tuossa kodissa, tämä mies kertoo, että Jumala ei ole enää puhunut hänelle tuon tilaisuuden jälkeen, jossa hänen vaimonsa tuli uskoon. Ja nyt hänellä oli todella hätä. Hän pyysi meitä, että rukoilisimme hänen puolestaan jos Jumala vielä armon antaisi, hän olisi sen valmis vastaanottamaan. Polvistuimme tässä kauniissa kodissa, rukoilimme tämän miehen puolesta ja voitte luottaa siihen, että rukoilimme hartaasti Jumalalta armoa hänelle, mutta kesken rukouksen hän nousee ylös ja sanoo "ei armo enää kuulu minulle. Voi miksi en tehnyt ratkaisua silloin kun Jumala kutsui, kun vaimonikin taivastielle lähti. Niin me luimme Jumalan sanaa, polvistuimme uudelleen rukoukseen ja rukoilimme uudestaan armoa tälle miehelle.  Mutta jälleen hän tuskaansa nousee ylös ja sanoo "etsikkoaikani on päättynyt. Jumala ei puhu enää." vielä kolmannen kerrankin tuona myöhäisenä iltana polvistuimme ja rukoilimme hänen puolestaan, mutta murheellisina jouduimme lähtemään sieltä pois. Hän ei enää etsijänä löytänyt. Hänen avunhuutoonsa ei tullut enää vastausta. Hän joutui Beckombergan mielisairaalaan, jossa hän siirtyi epätoivoisena ajanrajan toiselle puolelle. Hyvät ystävät, ei turhaan ole Raamatussa kirjoitettuna "etsikää häntä kun hänet löytää voidaan". Ja tämä tarkoittaa tätä päivää, Raamattu sanoo "tänä päivänä kun kuulet hänen äänensä, älä paaduta sydäntäsi".

Hengähdetään hetki. Mitä tuossa tilanteessa oikein tapahtui? Toimiko saarnaajat niin kuin normaalisti kuuluisi ja mitä tuo mies tuossa tilanteessa oletti, että tapahtuu? Odottivatko kaikki sitä, että jokin tunnekokemus vakuuttaisi miehen siitä, että nyt Jumala hänelle puhuu ja antaa armonsa? Nyt kun sitä tunnekokemusta ei tullut, hän joutui mielisairaalaan ja lopulta kuoli. Tällainen kertomus kerrotaan tarkoituksena pelotella ihmisiä kääntymään, ettei joku muukin kävelisi kutsunsa ohi. Usein tuppaa käymään myös niin, että ihmisiä tulee pelosta käsin uskoon paljon ja samalla ovi käy myös ulospäin. Herätyssaarnaaja ei ole herätyssaarnaaja, jos ei käsiä nouse ja alttarit täyty, silloin myös tietyt teemat toistuvat herätyssaarnoissa. 

Tällä opilla tehdään vain vahinkoa ja hengellistä väkivaltaa, kun ihminen joutuu miettimään voiko hän enää saada armoa. Raamattu sanoo: "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu" ja "nyt on pelastuksen päivä". Kuinka Hän kieltäisi pelastuksen siltä, joka sitä itkien, katuvana syntisenä pyytää? Ja kuinka kukaan päätyisi sellaista pyytämään aidosti ilman Isän vaikutusta? (Joh 6:44). 

Helluntaisaarnaaja nyt tuossa kertomuksessaan antoi ymmärtää, että kaikki eivät pelastu, vaikka Herran nimeä huutaisivat.  

Jumala oli pitkämielinen Lootia kohtaan ja enkelit joutuivat raahaamaan hänet pois Sodomasta, kun vitkasteli lähdön kanssa itse. Jumala ei tympääntynyt Lootiin ja todennut "no jää sitten sinne, omapa on valintasi". Jumala oli pitkämielinen Daavidia kohtaan kun hän oli langennut Batsebaan eikä hylännyt Daavidia, vaan lähetti profeetta Naatanin puhumaan Jumalan sanat Daavidille. Jumala ei hylännyt Pietariakaan, vaikka hän kielsi Jeesuksen. Kun seuraamme Jeesuksen tai apostolien julistusta evankeliumeissa ja apostolien teoissa, emme löydä mistään esimerkkiä "viimeisestä" kutsusta, kuten siitä suomalaisessa herätyskristillisyydessä puhutaan. Sen sijaan löydämme esimerkkejä käskystä tehdä parannus ja uskoa evankeliumi, kääntyä pois synneistä jne. Paavali, Pietari eikä Johannes kukaan kirjeissään puhuessaan pelastuksesta ja kutsusta rajaa sitä, kuinka usein Jumala kutsuu. Apostolit eivät käyttäneet psykologisia kikkoja kertoessaan evankeliumia. Pidetään siis evankeliumi esillä ja luotetaan siihen, että Jumala tietää mitä tekee kutsuessaan syntisiä kääntymään pahoilta teiltään uskollisesti julistetun sanan kautta!