Ennalta tietäminen tai määrääminen

 Arminiolaiset sanovat, että Jumala on ennaltanähnyt/tietänyt, ketkä tulevat ottamaan vastaan pelastuksen ja pysymään uskossa loppuun asti, kun taas kalvinistit sanovat, että Jumala on ennalta määrännyt tämän pelastuksen prosessin. 

Arminiolaiset näkevät kalvinistien näkemyksen epäreiluna ja julmana. Ajatus siitä, että Jumala olisi valinnut toiset pelastukseen ja toiset kadotukseen olisi epäreilu siitä syystä, että ihminen ei saisi aitoa mahdollisuutta valita pelastusta eikä rangaistus synneistä tuntuisi reilulta, jos tuomio on jo ennalta säädetty. 

Mitä eroa on sillä, että jotain tietää ennalta tai on säätänyt ennalta? 

Oletetaan, että arminiolaiset ovat oikeassa ja Jumala ei ole ennalta valinnut ketään pelastukseen eikä kadotukseen, vaan hän ainoastaan tietää tämän ja tehdään esimerkki Paavosta: 

Paavo "antaa elämänsä Jeesukselle" 23 vuotiaana ja menee kasteelle ja liittyy seurakuntaan. Paavo jätti taakseen syntielämän ja alkoholin käyttö päättyi kuin seinään. Paavo kävi mielellään hengellisissä tilaisuuksissa ja rukoili ja luki Raamattua ahkerasti ensimmäiset 3 kuukautta. Paavo innoissaan todisti Jeesuksesta ja siitä, kuinka hänen elämänsä muuttui, kun Jeesus pelasti. Paavo myös kertoi koskettavista hetkistään, kuinka Jumala on vastannut rukouksiin ja osoittanut rakkauttaan Paavoa kohtaan monin eri tavoin. Pikkuhiljaa Paavolla alkoi kuitenkin jäämään tilaisuuksista pois ja alkoholi alkoi taas maistumaan. 8 kuukauden päästä uskoontulostaan uskonelämästä ei ollut jälkeäkään, eikä Paavo koskaan enää palannut seurakuntaan. 

Tämä on varmasti hyvin monen uskoon tulleen ja uskosta luopuneen tarina. Lähdetään tarkastelemaan Paavon tarinaa arminiolaisesta näkökulmasta: Jumala siis tiesi ennalta, että Paavo tulee uskoon mutta tiesi myös sen, että Paavo luopuu uskosta eikä enää koskaan palaa. Hän oli ennalta nähnyt Paavon motiivit ja ratkaisut. Arminiolaisuuden mukaan Jumala tahtoo pelastaa kaikki ihmiset, vaikka tietää, että kaikki eivät halua pelastua. Hän tarjoaa pelastusta kaikille tietäen, että kaikki eivät ota vastaan. Kristus on annettu uhrina kaikkien maailman ihmisten sovitukseksi, mutta sovitus ei riitä pelastamaan kuin vain ne, jotka ottavat evankeliumin vastaan, tekevät parannuksen ja pysyvät uskossa loppuun asti. Nytkin Jumala teki kaikkensa Paavon eteen, vaikka tiesi, että Paavo tulee luopumaan. Jumala rakasti Paavoa ja Paavo rakasti Jumalaa, vaikka Jumala ja ehkä Paavokin tiesi, että tässä ei olla mukana täydestä sydämestä. Paavo sai lahjaksi vanhurskauden, oikeuden tulla Jumalan lapseksi, Pyhän Hengen sinetin ja hänen syntinsä sovitettiin kertakaikkisesti. Kaikki nämä edellä mainitut Jumalan vapaasta armostaan tarjoamat lahjat on mainittu Raamatussa. Nyt ongelmana on se, että Paavo menetti tämän kaiken. Hän, joka uudesti syntyi Jumalan voimasta ja sai lahjaksi vanhurskauden, kuoli, eikä vanhurskautta luettu enää hänen osakseen. Paavo sai oikeuden tulla Jumalan lapseksi, mutta häntä ei enää Jumalan lapseksi tunnisteta. Paavo sai Pyhän Hengen sinetin, mikä olisi tarkoitus avata vasta taivaassa, mutta hän onnistui tämän sinetin jotenkin hukkaamaan. Paavon synnit sovitettiin kertakaikkisella täydellisellä uhrilla ja hänet pyhitettiin ja erotettiin maailmasta taivaan kansalaiseksi, mutta tämä sovitus ei riittänytkään pelastamaan Paavoa. Pohjimmiltaan sen takia, koska Paavo ei halunnut seurata Jeesusta, vaikka Jumala niin kovasti halusi hänet pelastaa. Jumala epäonnistui pelastustehtävässään. Hän ei voinut mitään Paavon tahdolle. 

Miten lähestyisi tätä tarinaa ennaltamääräämisen kannalta?

"Heille olisi ollut parempi, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että he opittuaan sen tuntemaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Jos he ovatkin päässeet maailman saastutuksia pakoon tullessaan tuntemaan meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen, mutta sotkeutuvat niihin uudestaan ja tulevat voitetuiksi, heidän tilansa on lopussa pahempi kuin alussa. Heidän on käynyt niin kuin sananlasku osuvasti toteaa: ”Koira palaa oksennukselleen” ja ”Pesty sika rypee rapakossa.”"(2. Piet 2:20-22)

Ennaltamääräämisen näkökulmasta Paavo ei koskaan ollut lammas, vaan sika tai koira. Hänelle ei koskaan annettu oikeutta tulla Jumalan lapseksi ja tämä näkyi lopputuloksessa. Hän oli vain pesty sika, mikä hetken viiletti puhtaana, mutta palasi jälleen siihen, mistä oli tullutkin. Hän ei koskaan saanut lahjaksi vanhurskautta, ei Pyhän hengen sinettiä eikä hänen syntejään koskaan oltu sovitettu. 

Tärkein kysymys on, puhuuko Raamattu ennaltamääräämisestä? Voiko tosiaan olla niin, että joku tulee uskoon ja pysyy uskossa loppuun asti sen seurauksena, että hänet on siihen säädetty? Raamatun näkökulmasta ajatus ennaltamääräämisestä ei ole tuulesta temmattu, vaikka yksittäisistä jakeista ja tekstikokonaisuuksista voidaankin olla montaa mieltä. Otan tähän muutaman tekstin esimerkkinä.

'Sen kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa, ja kaikki ne, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään, tulivat uskoon. '(Apt 13:48)

Tässä jakeessa osa varmasti toteaa, että ei sitä pidä ottaa niin kirjaimellisesti ja toki yksittäiset jakeet tulee huomioida niiden kontekstissaan ja koko Raamatun valossa. Mutta emme voi tätä kuitenkaan mitenkään kiertää, tässä se on selkeästi sanottu. Koolla oli iso joukko ihmisiä sekä juutalaisia että pakanoita, joilla Paavali ja Barnabas julistivat evankeliumia. Näistä pakanoista sanottiin, että ne, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään, tulivat uskoon. Tämä antaa ymmärtää muutaman seikan: 
a) Kaikki eivät tulleet uskoon
b) Kaikille julistettiin ilosanomaa

c) Osa heistä tuli uskoon

d) Ne, jotka tulivat uskoon, tulivat uskoon siksi, että heidän oli säädetty siihen

Mitä tässä kiertelemään! Siinä se on niin selvästi sanottu, että on älyllistä epärehellisyyttä sanoa toisin. Eikä tämä jää ainoaksi Raamatunkohdaksi. 

'Jo ennen maailman perustamista hän valitsi meidät Kristuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia hänen edessään. Rakkaudessaan hän jo edeltä määräsi meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen kautta, oman hyvän tahtonsa mukaan, '(Ef 1:4-5)

Hetkinen, mitä Paavali nyt kirjoittaa? Jumala on jo ennen maailman perustamista valinnut meidän Kristuksessa ja määräsi meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Kristuksen kautta, oman hyvän tahtonsa mukaan. Tästä siis löytyy ennaltamääräämiselle/valinnalle kohde (uskovat), seuraus (lapseus), tarkoitus (olla pyhä ja nuhteeton), motiivi (rakkaus) ja syy (Hänen tahtonsa). Arminiolaiset usein lähestyvät tätä tekstiä niin, että suinkaan ei yksilöitä ole valittu ennalta määräten, vaan jokainen uskova on Kristuksessa valittu. Selitys lähtee siitä, että Jumala ei olisi valinnut yksilöitä vaan tavan pelastua: Kristuksen kautta. Näin ollen arminiolaisessa käsityksessä jokainen uskova on valittu Kristuksessa ja tietyllä tavalla tällöin Jeesus Kristus on valittu. 

Emme voi tietenkään sulkea Kristusta pois eikä pelastusta tapahdu muutoin kuin Kristuksen kautta. Emme kuitenkaan voi sulkea myöskään sitä pois, että tässä koko kontekstissaan (Ef 1:3-14) puhutaan valituista yksilöistä Kristuksessa. Se on aivan selvää, että Jumala on tiennyt, ketkä hän on Kristuksessa valinnut. Meidän asiamme ei ole arvuutella ketkä hän on armossaan valinnut, vaan kiittää siitä pelastuksesta, jonka hän on armossaan meille lahjoittanut. Ei ole niin, että ihmisestä tulee valittu siinä hetkessä, kun hän saa uskon. Valinta oli tapahtunut jo ennen maailman perustamista. Tämän pitäisi jokaiselta loksauttaa leuat lattiaan saakka ja herättää syvää ihmetystä Jumalan suuruudesta ja hänen suunnitelmistaan. Jumala siis selkeästi tietää mitä tekee! 

'Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut. Sillä ne, jotka hän on ennalta tuntenut, hän on myös ennalta määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa. Mutta ne, jotka hän on ennalta määrännyt, hän on myös kutsunut, ja ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös vanhurskauttanut. Ja ne, jotka hän on vanhurskauttanut, hän on myös kirkastanut. '(Rom 8:28-30)

Paavali on roomalaiskirjeen kontekstissa aikaisemmin tuonut esille, ettei mitkään kärsimykset ole verrattavissa siihen tulossa olevaan kirkkauteen. Jumalalla on suunnitelma ja päämäärä omillensa: he saavat vanhurskauden ja kirkkauden. Sen vuoksi voimme luottaa, että kaikki vaikuttavat meidän parhaaksi. Jumala toisinaan kurittaa meitä meidän parhaaksemme ja sallii meille lankeemuksia, jotta nöyrtyisimme Hänen väkevän kätensä alla. Toisinaan Hän siunaa meitä hyvyydellään ja armollaan ja antaa meille sydämiin asti pohjatonta iloa. Ehtona sille, että kaikki vaikuttaa meidän parhaaksi, on se, että rakastamme Jumalaa. Mutta Hänpä on rakastanut meitä ensin! Emmekä voi rakastaa Jumalaa, ellei Hän ole rakastanut meitä ensin ja Johanneksen kirjeistä käy hyvin selväksi se, että se, että rakastamme Jumalaa on merkki siitä, että olemme Jumalan lapsia. Rakkaus ei tarkoita sitä, että jatkuvasti tekisimme Jumalan tahdon, koska meidän rakkautemme Jumalaan on aina epätäydellistä, siksi me lankeamme ja teemme syntiä. Mutta Jumala lahjoitti meille lapseuden ja Pyhän Hengen, joka murehtii meissä kun eksymme polulta ja tuo murhe ohjaa meidät takaisin. Vaikka rikomme Jumalan tahtoa, rakkautemme Häneen ohjaa meidät takaisin hänen luokseen. 

Jumalalla siis on suunnitelma, jonka mukaan Hän on meidät kutsunut ja siksi voimme luottaa, että kaikki vaikuttavat meidän parhaaksi. Sitten sanotaan "ne, jotka hän on ennalta tuntenut, hän on myös ennalta määrännyt". Osa arminiolaisista selittää "tuntemisen" tarkoittamaan tietämistä. Eli Jumala on ennalta tietänyt/nähnyt kuka pelastuu ja sen perusteella määrännyt heidät. Tämä on erityisen omituista logiikkaa. Ensin siis Jumala näkee jotain ja sen perusteella määrää jonkun pelastukseen, mutta kuitenkaan ei määrää ketään pelastukseen, mutta tietää kyllä kuka pelastuu? 

Sana, joka on käännetty suomeksi "ennaltatuntenut" on käännetty englanniksi suurimmaksi osaksi "foreknow" eli ennalta tietää. En ole uuden testamentin kreikan asiantuntija ja tiedostan, että silloin kun en tunne kieltä niin kuin sitä opiskellut, silloin ollaan sähläämässä, mutta haluan silti tuoda esille ainakin sen sanan mitä tuossa käytetään: Proginosko. Thayer's Greek lexiconissa tuodaan käännösvaihtoehdot englanniksi: 1) to have knowledge before hand 2) to foreknow 2a) of those whom God elected to salvation 3) to predestine

Onko siis kyse tietämisestä vai tuntemisesta? Samaa proginosko-sanaa on käytetty Apt 26:5 "' He tuntevat minut jo ennestään(proginosko), jos vain tahtovat todistaa, että minä uskontomme ankarimman lahkon mukaisesti olen elänyt fariseuksena. '(alleviivaus oma lisäykseni) ja 1. Piet 1:20 'Hänet oli kyllä ennalta tunnettu jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina hänet on tuotu julki teitä varten. '

Onko siis niin, että Paavali Apostolien teoissa viittaa juutalaisiin, jotka "tiesivät" hänet ennalta? Selkeimmin ymmärrettynä Paavali viittaa, että juutalaiset tunsivat hänet jo vuosien takaa siltä ajalta, kun hän eli fariseuksena. Paavali siis tunnettiin ja hän oli tuttu ja tämä tunteminen oli molemmin puolista. 

Pietari taas kirjeessään puhuu selkeästi myös tuntemisesta. Kyse ei ollut vain Jeesuksen tietämisestä vaan tuntemisesta vieläpä ennen maailman perustamista, mutta tämä asia on tuotu julki vasta viimeisinä aikoina. 

Jos Paavali olisi kirjoittaessaan halunnut olla täsmällisempi arminiolaisten hyväksi, hänen olisi tullut käyttää sanaa prognosis, mikä viittaa ennalta tietämiseen älyllisellä tasolla. 

Mitä sitten tarkoitetaan ennaltatuntemisella Rom 8:29? Sitä, että Jumala on oikeasti tuntenut meidät jo ennalta ennen meidän syntymäämme. Hän ei tunne meitä vasta kun olemme syntyneet vaan jo ennen. Jumala on tuntenut meidät läpikotaisin ja tuntenut meidän syvimmät ajatukset, motiivit ja persoonan. Ja tämän ennaltatuntemisen kanssa Hän on myös ennaltamäärännyt meidät Poikansa kuvan kaltaisuuteen. Ja vielä, ne jotka Hän on ennaltamäärännyt, ne Hän on kutsunut! Mitä se kutsuminen tässä kohden tarkoittaa? Evankeliumin kautta me kutsumme kaikkia ihmisiä pelastukseen, mutta selkeästi havaitsemme, että kaikki eivät sitä pelastusta ota vastaan. "Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut (Matt 22:14). Jotkut teologit käyttävätkin termiä yleinen kutsu ja erityinen kutsu. Yleinen kutsu on se, joka esitetään kaikille, mutta erityinen kutsu vaikuttaa valituissa sen, että he pelastuvat. Tämä ajatus on selkeästi nähtävissä jaejaksossa Rom 8:29-30. Jos kaikki ihmiset olisivat kutsuttuja, silloinhan kaikki olisivat ennaltamäärättyjä ja ennaltatunnettuja. Mutta Jumala ei tunne kaikkia. Miten niin ei? "Silloin minä vastaan heille: ’Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.’”(Mat 7:23) Huomaa, kun Jeesus sanoo "en ole koskaan tuntenut teitä" tuo sanoa "tuntea" on "ginosko" eli sama sana ilman pro-etuliitettä. Jeesus siis viittaa ihmisiin, jotka tiesivät Jeesuksen nimen, ajoivat riivaajia ulos, profetoivat ja tekivät voimallisia tekoja Jeesuksen nimessä. Jeesus teki selväksi, että nämä asiat itsessään ole merkki siitä, että joku on Hänen omansa, jonka hän ginosko, tuntee. 

Jokaisen siis, jonka Jumala on ennalta tuntenut, Hän on ennalta määrännyt ja jonka Hän on ennalta määrännyt, ne Hän on kutsunut. Ja huomaa, seuraavaksi tämä ketju jatkuu: ne, jotka Hän on kutsunut, ne Hän on vanhurskauttanut ja ne, jotka Hän on vanhurskauttanut, ne Hän on kirkastanut! 

Useissa käännöksissä eri kielillä tuo jaejakso on kirjoitettu menneeseen aikamuotoon, mikä voi johtua siitä, että uuden testamentin kreikan kielen aikamuodot menevät hiukan eri lailla kuin esimerkiksi suomen kielellä ja kontekstista pitäisi pystyä päättelemään oikea aikamuoto. En ole oikea ihminen ottamaan tähän kantaan, mutta mennään nyt menneellä aikamuodolla, miten kaikissa tunnetuimmissa suomenkielisissä käännöksissä tuo on käännetty. 

Huomaa tämä: me emme ole vielä taivaassa. Kirkastaminen viittaa taivaalliseen ylösnousemusruumiiseen, mikä Jeesuksella on. Tietyssä mielessä meidät on vanhurskautettu, mutta sekään ei vielä ole konkretisoitunut siihen pisteeseen, mihin se on menossa, eli tulevaan taivaaseen. Mutta Paavali antaa ymmärtää tässä, jos vain aikamuoto on käännetty oikein, että Jumala näkee meidät jo vanhurskautettuina ja kirkastettuina. Ikään kuin jo siis olisimme perillä! Ja kaikki vieläpä menee Jumalan jo ennen maailman perustamista tekemän suunnitelman mukaan niin, että kaikki meidän elämässämme olivat ne kivoja tai kurjia, hyviä tai huonoja, totisesti vaikuttavat meidän parhaaksemme! 

Jo näiden asioiden pitäisi selkeästi vakuuttaa kenet tahansa siitä, että väite ennaltamääräämisestä ei ole tuulesta temmattu, vaan se pitäisi ottaa vakavasti. Mutta löytyykö Raamatusta enempää tekstejä asiaan liittyen? Löytyypä hyvinkin. 

"ja jotka Isä Jumala ennaltatietämisensä mukaisesti on Hengellään pyhittänyt Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellään vihmottaviksi. Armo ja rauha lisääntyköön teille."(1. Piet 1:2)

"Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät sitä varten, että menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi ja että Isä antaisi teille, mitä sitten anottekin häneltä minun nimessäni." (Joh 15:16)

"Sillä jo ennen kaksosten syntymää, ennen kuin he olivat tehneet hyvää tai pahaa – jotta valintaan perustuva Jumalan suunnitelma pysyisi, ei tekojen tähden vaan kutsujan – Rebekalle sanottiin: ”Vanhempi on palveleva nuorempaa.” Onhan kirjoitettu: ”Jaakobia minä rakastin mutta Eesauta vihasin.” Hän sanoo Moosekselle: ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan.” Mitä siis sanomme? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei tietenkään! Kysymys ei siis ole siitä, mitä ihminen tahtoo tai mihin hän pyrkii, vaan Jumalasta, joka armahtaa. Sanoohan Raamattu faraolle: ”Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa.” Hän siis armahtaa, kenet tahtoo, ja paaduttaa, kenet tahtoo." (Rom 9:11-18)

"Entäpä jos hän on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on ennalta valmistanut kirkkauteen. Ja sellaisiksi hän on kutsunut myös meidät, ei ainoastaan juutalaisista vaan myös pakanoista," (Rom 9:23-24)

"Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsulla, ei meidän tekojemme vaan oman suunnitelmansa ja armonsa mukaan, jonka hän antoi meille Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja."(2. Tim 1:9)

"Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä. Jeesus vastasi: ”Minä olen sanonut sen teille, mutta te ette usko. Teot, joita minä teen Isäni nimessä, todistavat minusta. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääneni. Minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille iankaikkisen elämän. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni." (Joh 10:25-29)

"Kaiken on Herra tehnyt tarkoitustaan varten, myös jumalattoman onnettomuuden päivän varalle."(Sananlaskut 16:4)

"Minä ilmoitan alusta asti, mitä on tuleva, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut. Näin sanon: Minun päätökseni pysyy. Kaiken, mitä tahdon, minä teen."(Jes 46:10)

On ihmisiä, jotka sanovat, että valintaa tai ennaltamääräämistä ei ole Raamatussa. Uskoisin kuitenkin, että he ovat sen selkeästi nähneet, mutta eivät ole halunneet sitä hyväksyä. Se vaatisi aivan toisenlaista ajattelua ja toisaalta sen myöntämistä, että on ymmärtänyt asiat väärin. Näin minäkin tein, kunnes sain armon nähdä asian toisin ja uskoisin ennaltamääräämisen kaikkein parhaiten tuovat Jumalan armon rikkauden, pelastussuunnitelman, kunnian ja pyhyyden esille.

Tämä voi kuulostaa julmalta ja epäreilulta, mutta ennaltamääräämisen näkökulmasta Paavo ei koskaan pelastunut, koska häntä ei koskaan valittu. Tässä ei kuitenkaan ole mitään epäreilua: kaikki me olemme ansainneet helvetin. Jokainen meistä on syntinen ja täysin turmeltunut omassa saastaisuudessaan. Se olisi vain reilua ja oikeudenmukaista, jos saisimme meidän teoistamme tekojemme mukaisen rangaistuksen! Mutta Jumala on armossaan päättänyt antaa ainoan Poikansa, jottei yksikään joka uskoo häneen, hukkuisi. Ja se, että joku uskoo, johtuu siitä, että tuuli puhaltaa missä tahtoo. Se on sen seurausta, mitä Jumala tekee! Jumalan vaikuttama pelastus ei ole seurausta siitä mitä sinä teet, vaan sinun toimintasi on seurausta siitä, mitä Jumala on säätänyt jo ennen aikoja. Jumala on uskon alkaja ja sen täyttäjä. Jumala aloittaa sinussa työn ja vie sen loppuun. Nämä ovat Raamatun totuuksia, eikä niitä ole sopivaa syrjäyttää mistään syystä.