Daavid ja Joonatan

Yksi itselleni koskettavimmista Raamatun kertomuksista on kertomus Daavidin ja Joonatanin ystävyydestä. Heidän ystävyyttään kuvaillaan tavalla, josta on oman kokemusmaailman pohjalta hyvin vaikea saada kiinni. Heidän ystävyytensä oli syvää kiintymystä ja yhteyttä. Mitä heistä sitten kerrotaan? 1. Sam 18:1-4 kerrotaan kuinka he tapasivat "Kun hän oli lakannut puhumasta Saulin kanssa, kiintyi Joonatan kaikesta sielustaan Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa. Ja Saul otti hänet sinä päivänä luoksensa eikä sallinut hänen enää palata isänsä kotiin. Ja Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa. Ja Joonatan riisui viitan, joka hänellä oli yllänsä, ja antoi sen Daavidille, ja samoin takkinsa, vieläpä miekkansa, jousensa ja vyönsä."

Joonatan oli Israelin kuninkaan Saulin poika. Joonatan oli urhea soturi, joka luotti Jumalaan niin kuin 1. Sam 14 luvusta voimme lukea. 15 luvusta voimme lukea miten Saul menetti asemansa kuninkaana Herran silmissä ja Samuel voiteli nuoren Daavidin uudeksi kuninkaaksi. Jumala laittoi pahan hengen vaivaamaan Saulia ja kuninkaan hoviin tarvittiin kanteleen soittaja, jotta Saulin oli parempi olla. Uskon Joonatanin ja Daavidin jo tässä vaiheessa tutustuneen toisiinsa koska molemmat olivat kuninkaan hovissa. 

17. luvussa kerrotaan monien tuntema kertomus Daavidista ja Goljatista ja Daavidin lyötyä Goljatin Saul kiinnostuu enemmän Daavidista. Daavidin urheus ja luottamus Jumalaan ei jää myöskään Joonatanilta huomaamatta ja näin Joonatan tekee liiton Daavidin kanssa. Tällaiseen tuskin päädytään hetken mielijohteesta vaan taustalla on täytynyt olla ystävyyttä jo aiemmin Daavidin palvellessa kanteleensoittajana. Tapahtumat eivät aina Raamatun kertomuksissa etene kronologisesti ja itselläni herää kysymys rakastiko Joonatan Daavidia niinkuin omaa sieluansa jo Saulin ottaessa Daavidin sotapalvelukseen vai vasta myöhemmin ystävyyden syventyessä? Olettaisin tämän kuitenkin olleen liiton tekemisen motiivina. Joonatan antoi oman viittansa, takkinsa, miekkansa, jousensa ja vyönsä Daavidille. Oletan, että nämä varusteet on saatu Saulilta ja Joonatan tulee luovuttaneeksi Daavidille kalleimman omaisuutensa. Daavid puettiin kuninkaallisiin vaatteisiin. Mutta tiesikö Joonatan, että Daavid oli voideltu? Tämä on hyvin mahdollista ja Herraan uskovana Joonatan myös varmasti huomasi, että Herra oli Daavidin kanssa. 

Daavid menestyi sotapäällikkönä paremmin kuin kukaan muista Saulin taistelijoista ja Daavid niitti mainetta missä tahansa kulki. Saul alkoi pelkäämään Daavidia ja tahtoi surmata hänet. "Ja Saul puhui pojallensa Joonatanille ja kaikille palvelijoillensa, että Daavid olisi surmattava. Mutta Saulin poika Joonatan oli suuresti mieltynyt Daavidiin. Sentähden Joonatan ilmaisi sen Daavidille ja sanoi: "Minun isäni Saul koettaa saada sinut surmatuksi. Ole siis varuillasi huomenaamuna, kätkeydy ja pysy piilossa. Mutta minä menen ja asetun isäni viereen kedolle, sinne, missä sinä olet, ja puhun sinusta isälleni; ja jos jotakin huomaan, niin minä ilmaisen sen sinulle."" (1. Sam 19:1-3) 

Joonatan saa kuitenkin käännettyä isänsä Saulin surmaamasta Daavidia ja Joonatan kertoi asian Daavidille, joka palasi sitten palvelemaan Saulia kuten ennenkin. Pian kuitenkin paha henki tuli Sauliin ja Saul yritti surmata Daavidin keihäällä. Daavid pakeni ja Daavidin vaimo Miikal, joka oli Saulin tytär, pelasti hänet. Daavid pakeni profeetta Samuelin luo ja Saul jahtasi häntä sinnekin. Lopulta Daavid pakenee Samuelinkin luota Joonatanin luo. Joonatan tekee jälleen liiton Daavidin kanssa ja lupaa ilmoittaa Daavidille kaikki isänsä pahat aikomukset. Joonatan vannotti Daavidia, ettei Daavid tekisi pahaa Joonatanin suvulle. Joonatan tiesi, että Herra aikoo hävittää Daavidin vihamiehet. 

Lopulta Saulin aikeet paljastuvat Joonatanille ja Joonatan pyrkii vielä vaikuttamaan Sauliin, jolloin Saul kääntyykin omaa poikaansa vastaan ja heittää häntä kohti keihäällä. Daavid ja Joonatan olivat jo sopineet millä tavalla ilmaisee piiloutuneelle Daavidille isänsä aikeet. "Ja kun poika oli mennyt, nousi Daavid ylös etelän puolelta; ja hän lankesi kasvoilleen maahan ja kumartui kolme kertaa; ja he suutelivat toisiansa ja itkivät yhdessä; Daavid itki hillittömästi. Ja Joonatan sanoi Daavidille: "Mene rauhassa. Niin on, kuin me molemmat olemme vannoneet Herran nimeen ja sanoneet: 'Herra on todistaja meidän välillämme, minun ja sinun, ja minun jälkeläisteni ja sinun jälkeläistesi välillä iankaikkisesti'." Sitten Daavid nousi ja lähti, mutta Joonatan palasi kaupunkiin."

Daavid osoitti syvää kunnioitusta Joonatanille kumartumalla Joonatanin edessä. Sitten tapahtuu jotain mikä herättää kummastusta. He suutelivat toisiaan ja itkivät yhdessä. Heidän välisessä rakkaudessa on jotain niin syvää, että sitä on vaikea käsittää. Daavid itki hillittömästi! Johtuiko suru ja itku siitä todellisuudesta, että Israelin kuningas todella haluaa riistää hänen henkensä vai siitä, että Daavid myös joutuu eroon omasta vaimostaan kuin myös parhaasta ystävästään Joonatanista? 

Daavid pakenee ja Saul joukkojensa kanssa lähtee hänen peräänsä. Jumala itse estää Saulia löytämästä Daavidia, mutta Joonatan löysi Daavidin ja "rohkaisi häntä Jumalassa" "Hän sanoi hänelle: "Älä pelkää; sillä minun isäni Saulin käsi ei ole tapaava sinua, vaan sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen olemaan lähinnä sinua. Myös minun isäni Saul tietää kyllä sen." Sitten he molemmat tekivät liiton Herran edessä. Ja Daavid jäi Hoorekseen, mutta Joonatan palasi kotiinsa." (1. Sam 23:17-18)

Joonatan tiesi Daavidin oleva tuleva kuningas, niin kuin aiemmin oli pääteltävissä. Myös Saul tiesi tästä ja pyysi Daavidia, että jos on elossa Daavidin astuttua kuninkaaksi, Joonatan haluaisi olla kuningasta lähinnä niin kuin nyt oli Saulin kanssa. 

Daavidin pakomatka jatkuu ja hän asettuu lopulta Siklagiin, jossa hän vietti pitkän ajan. Hän kokoaa itsellensä uuden sotajoukon ja saavuttaa voittoja uusien joukkojensa kanssa. Vuodet kuluvat kunnes yhtäkkiä hänen luokseen kantautuu uutinen: Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat saaneet surmansa. Daavid repäisee rikki vaatteensa ja virittää itkuvirren, jossa sanoo "Minä suren sinua, veljeni Joonatan; sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus."

Toisinaan joku päättyy tekemään sellaisen johtopäätöksen, että Daavid olisi tuntenut seksuaalista tai romanttista vetoa Joonataniin, koska Daavid kokee Joonatanin rakkauden olleen ihmeellisempää kuin nais rakkaus. Mikään ei kuitenkaan anna tälle selkeää aihetta. Heidän ystävyytensä oli poikkeuksellisen läheistä. Harvat ystävät tekevät "liittoja" siinä mielessä kuin Daavid ja Joonatan. Joonatan välitti Daavidista enemmän kuin omasta kuninkuudestaan. Olihan hän se, joka oli perivä Saulin kuninkuuden ja Saul odottikin, että Joonatan olisi tehnyt kaikkensa vahvistaakseen oman kuninkaallisen sukunsa asemaa. Uskon Daavidin ja Joonatanin välillä olleen vahva side sen tähden, että Jumala oli kaiken takana. Daavid ja Joonatan tekivät keskinäiset liitot Herrassa. Jumala oli valinnut Daavidin kuninkaaksi ja tällöin kukaan ei voi estää sitä tapahtumasta. Jumala vaikutti Joonatanissa niin, että hänen pystyi näkemään Daavidin olleen Herran suosiossa. 

Ystävyys Herrassa on kaunista. Parhaimmillaan se saa arvostamaan toisen tarpeita omien ylitse. Se on side mikä kestää aikaa. Kun kohtaa hyvän ystävän, voi aina aloittaa siitä mihin jäi viime kerralla, vaikka tapaamisesta olisi vuosia. Kun ystävällä on taloudellisia vaikeuksia, voi olla valmis tukemaan häntä hänen kysymättään. Ja juuri läheisimmät ystävät ovat niitä, joille uskaltaa kertoa tarpeensa. Tällaisia me kaikki tarvitsemme, veljiä ja sisaria Herrassa.  

T