Ajatuksia Psalmista 36

"Musiikinjohtajalle. Herran palvelijan Daavidin psalmi.

2Sydämessäni kuulen, mitä synti puhuu jumalattomalle, jolla ei ole jumalanpelkoa silmiensä edessä. 3Synti silottelee kaiken hänen silmissään, niin ettei hän huomaa eikä vihaa pahuuttaan. 4Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta. Hän ei enää ymmärrä tehdä hyvää. 5 Vuoteessaan hän miettii vääryyttä. Hän asettuu tielle, joka ei ole hyvä, hän ei inhoa pahaa. 6 Herra, sinun armosi täyttää taivaat, pilviin ulottuu sinun uskollisuutesi. 7Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi kuin suuri syvyys. Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra . 8Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmiset turvautuvat sinun siipiesi suojaan. 9He saavat kyllänsä sinun huoneesi runsaista antimista, sinä juotat heitä suloisuutesi virrasta. 10Sillä sinun luonasi on elämän lähde, sinun valossasi me näemme valon.

11Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat, ja vanhurskautesi oikeamielisille. 12 Älköön ylpeiden jalka saavuttako minua, älköön jumalattomien käsi minua karkottako. 13 Tuonne ovat pahantekijät kaatuneet. Heidät on syösty maahan, eivät he voi nousta."

Daavid kuvailee psalmissa jumalattoman sydämen tilaa hyvin vakavana. Tässä ei ole kyse vain pienistä vääristä teoista vaan täysin jumalattomasta ihmisestä. Hänellä ei ole jumalanpelkoa ja hän on täysin synnin sokaisema. Hän ei huomaa omaa pahuuttaan eikä vihaa sitä. Aina kun hän avaa suunsa, paljastaa hänen sydämensä tila, että hän on täynnä vääryyttä ja petosta. Hän on niin kaukana Jumalasta ja hänen suloisesta armostaan, että hän ei ymmärrä enää tehdä hyvää. Jopa nukkumaan mentäessä jumalattomalla on vääryys mielessään. Monesti vaellustamme kuvaillaan "tienä" ja tässä psalmissa Daavid kuvailee, että jumalaton asettuu tielle, joka ei ole hyvä. Siinä missä hurskas kärsii näkemästään vääryydestä ja pahasta, jumalaton ei inhoa pahaa. 

Sitten Daavid siirtyy kuvailemaan Jumalaa. Daavid on saattanut nostaa katseensa taivaisiin ja huomata sen äärettömyyden ja kiinnittää katseensa niin kauas horisonttiin kuin vain pystyy. Daavid julistaa: sinun armosi täyttää taivaat ja uskollisuutesi pilviin asti! Ei Jumalan armo suinkaan rajoitu havaitsemiemme asioiden sisälle eikä Hänen uskollisuutensa pääty pilviin. Daavid tarkoittaa, että Jumalan armo ja uskollisuus on niin suurta, että rajallinen mielemme ei pysty kuvailemaan sitä kuin rajallisesti. Daavid kuvailee Jumalan vanhurskauden olevan kuin Jumalan vuoret. King James-käännös käyttää ilmaisua "great mountain", joten kyseessä ei varmastikaan ole mikään kirjaimellinen Jumalan vuoreksi nimetty vuori. Jumalan vanhurskaus on kuin mahtavin, suurin ja korkein vuori, jonka kykenemme käsittämään! Hänen tuomionsa syvyyden suuruuskin ylittää käsityksemme. Hänen tuomionsa ovat aina oikeat. Jumalan antama apu ei ulotu ainoastaan ihmiseen, vaan myös eläimet saavat nauttia Jumalan hyvyydestä ja avusta.

Daavid ylistää Jumalaa, kuinka kallis onkaan sinun armosi! Edes yhdellä aikansa merkittävimmällä ja rikkaimmalla kuninkaalla ei kaikessa rikkaudessaan ole niin paljoa, että hän voisi edes pientä palaa ostaa Jumalan armosta. Ihmiset hakeutuvat Jumalan siipien suojaan. Jumalan huoneessa on niin runsaat antimet, että ilmaisu on 1776 pipliassa käännetty "He juopuvat sinun huonees runsaasta tavarasta, ja sinä juotat heitä hekumallas niinkuin virralla" Jumala ei anna huoneessaan vain kohtuudella, vaan Hänen antimet on niin runsaat, että niistä kuvaannollisesti juopuu. 

Herran luona on elämän lähde. Hänen käsissään on jokaisen elämä mutta myös jokaisen kuolema. Hän on puhaltanut ihmiseen hengen ja Hän on se, joka voi ottaa sen takaisin. Ei ole turvallisempia käsivarsia, joiden varaan nojautua. "Sinun valossasi me näemme valon" antaa ymmärtää, että näkemämme valo ei ole millään tavoin nähtävissä luonnollisin silmin. Vain Jumalan avaamat silmät kykenevät Hänen valkeudessaan näkemään valon. Olemme siis täysin riippuvaisia Jumalan armon työstä. 

Lopuksi Daavid pyytää Herraa säilyttämään armonsa hänet tunteville ja vanhurskautensa oikeamielisille. Daavid tarkoittaa tässä aktiivista jatkamista, ei armon tai vanhurskauden säilyttämistä jossain kätkössä. Hänen armonsa on jatkuvaa ja katkeamatonta, mutta tästä armosta ei voi olla osallinen, jos ei tunne Jumalaa. Väärämielisillä, aktiivisesti synnissä elävillä psalmin alussa kuvatuilla jumalattomilla ei ole osaa Jumalan vanhurskauteen. Daavid vielä pyytää, ettei Jumala antaisi ylpeiden, Jumalasta kaukana, olevien ihmisten jalkojen olla häntä vastaan ja ettei heidän jumalaton käsi karkottaisi häntä. 
Alussa mainittujen jumalattomien kohtalo on Daavidin silmissä selvä. Toisin kuin vanhurskaat, jotka kaaduttuaan nousevat Jumalan armosta, jumalattomat eivät tule nousemaan. He eivät käänny eivätkä tee parannusta, vaan odottavat tuomiotaan.